Tapahtui pari päivää sitten erässä ruokalassa, henkilö oli saanut kohtauksen? epileptinen? Ja häntä autaessan latialle makamaan ja tukemaan päätä niin että ei löisi lattiaan, niin viereisetä pöydästä alettiin huutelemaan neuvoja, esim. Laita potilas kylikiasentoon, anna hänelle joutavaa, kesken kouristelun?
Onneksi olen käynnyt ensivaste kurssin ja en noudattanut neuvoa.
Paikalle tuli "Hööki" ensivasteena,minutteija myöhemin hoitotason Ambulanssi.
Eli onko kukaan kokennut samaa, aina näitä neuvojia löytyy!!!??


Jk. tunntui tosi hyvältä, kuin Höökin miehistönjäsen kiitti kun olivat poistumassa paikallta

Noita riittää. Samoin niitä jotka osaavat tehdä diagnoosin metrien päästä ilman välineitä ja kontaktia.

Vaan annas olla jos käsiparia tarvitset...

Noita kuule löytyy ammatti ihmisistäkin. Itse kun ambulanssilla menee kohteeseen ja alkaa hoitaan, niin joku auta armias huutaa et ei noin, oon sairaanhoitaja. Sit tietää itse tasan tarkkaan et tekee oikein. Sit tekee vaan mieli niille viisaammille sanoa et hoidappa sitten itse parempana. Sama juttu on kyl siviilinäkin, et ne jälkiviisaat neuvoo siellä mitä tehdään Ja miten tehdään ja potilaaseen ei kuitenkaan tulla koskemaan, katsotaan vaan monen metrin päästä, kun pelätään et sit oikeasti kämmitään ihmisten edessä. Näitä on paljon, mutta onneksi on myö ihmisiä jotka osaavat autta oikeasti eikä vaan suusanallisesti teho-osaston jälkeen , Hienoa

Sen verran ammatillisuutta soisi löytyvän jokaiselta ettei tunkisi mukaan tilanteeseen jossa jo tilannetta on hoitamassa ammattilaiset kunnon välinein. Itselläni ei tulisi mieleenkään tunkea jonkun lanssiporukan sekaan tarjoamaan apuani. Johan tässä on jo vastuukysymyksetkin terveydenhuollon ammattilaisena mietittävänä.

Eri asia on toki jos näkee maallikoita touhuavan jonkun hätätilanteen kera. Silloinkin pitää toki olla hienotunteinen ja kysyä onko tilanne hallussa ja tarvitsetteko apua. Huutelulla sieltä "toisesta pöydästä" ei saavuta mitään. Toisaalta en myöskään arastele hypätä sekaan jos näkyy että tilanne ei selkeästi ole hallinnassa.

Toivon myös muilta samanlaista käytöstä tällaisissa tilanteissa.

Näitähän löytyy. Eniten itseä "kismittää" hoitoalan ihmiset, tietenkään tätäkään ei voi yleistää. Muutaman kerran on kuitenkin sattunut, että innokas "tehohoitsu" on tullut ohjaamaan tilannetta. Etenkin tuolla evy puolella näitä sattuu, kun eihän sitä nyt voi olettaa että palomiehet mitään osaavat

Onko vika siinä, että ihmiset eivät paljon tiedä "ensihoidossa" toimivien ihmisten koulutuksista vai onko tuo neuvominen sitten pientä kateutta ja oman aseman korostamista "tietäjänä"? Osastotyössä kun tulee välillä oltua ja mainittua sitten mitä tekee päätyökseen, niin johan alkaa tulla sellaista sankari tarinaa että ihan itseäkin hirvittää siis näiltä osastohoitsuilta.

Se täytynee vielä todeta tässä, että varsinkin näin vappuna yms. juhlapäivänä milloin viini virtaa ja muutenkin sattuu ja tapahtuu, niin neuvojia tuntuu löytyvän tavallista enemmän

Että hyvät vaput...

Edellisessä osuttiin naulan kantaan Kun on otettu höppänää, niin sitten tunnutaan tietävän kaikki maailman asiat suhteellisuusteoriasta aina synnytkseen näin esimerkiksi. Sitten kun nämä jankkaavat samaa asiaa koko ajan ja kun ensin hienovaraisesti koittaa sanoa, että mepäs nyt teemme näin, niin silti jankataan.
Mutta onhan se varmasti niinkin, että moni haluaa näyttää muille miten tietää asiasta ja sitten se meneekin ylitse. Mikä ettei siinä, jos käy kysymässä että tarvitseeko jelppiä, mutta jos sanotaan ettei, niin se on sitten hyvää päivän jatkoa

Kun tällainen "asiantuntija" sattuu paikalle, lienee parasta antaa hänelle hänen tahtoaan vastaavaa "vastuuta". Hänelle voi esimerkiksi sanoa, että onpa hieno juttu, kun sattui asiansa osaava ihminen paikalle ja antaa tehtäväksi mennä vastaanottamaan ambulanssi ja ohjaamaan sen henkilöstö kohteeseen. Samoilla sanoilla hänet voi pyytää pitämään väkijoukossa väylän auki, tai kolaripaikalla pysäyttämään liikenteen. Oikein hyvä ja aktiviteettia omaava neuvokone voisi päästä kannattelemaan potilaan alaraajoja.

Kyllä meitä sinisellä puolellakin aika kärkkäästi neuvotaan omissa töissämme. Yleensä me olemme "aina väärässä paikassa" tai "taas otimme tappelupaikalta väärän henkilön kiinni".

Näissä neuvomisasioissa luulisi myös ammattilaisten muistavan vastuukysymykset. Vastuu on ensihoidossa aina tällä hoitavalla yksiköllä, joka toimii sillä hetkellä terveysviranomaisen mandaatilla. Ei siihen voi noin vaan tunkea joku kadun mies/nainen väliin antamaan omia hoitojaan.

Ihan näin mielenkiinnosta kun täällä näemmä näitä muitakin viranomaisia pyörii, miten paljon poliisin koulutuksessa käydään läpi ensiapu/ensivasteasioita? Kun keikkapaikalla sattuu olemaan sininuttuisten kanssa, niin minkälaisia apuja tai taitoja voisi näiltä voida odottaa? Tietty poliisilla on omat tehtävänsä siinä päällimmäisenä, mutta aina joskus voi lisäapu olla ihan tarpeen

Varmaa faktaa ei ole mutta voisin epäilä ettei mitenkään laajasti kuulu opetussuunitelmiin. Voisin epäillä että koulutukseen kuuluu pelkästään jonkinlainen spr ensiapu koulutus/hätäensiavun antaminen. Sit mitä apuja poliisilta voi odottaa on ehkä potilaan kiinipitäminen ja turvaaminen hoitaessa potilasta. siten minä olen sen kokenut ja enkä ole koskaan tarvinut pyytää apuja poliisilta potilaan hoitoon on aina ollut kolleega vapaana antamaan apuja.

Kysyin juuri tuolta poliisikoululta viimeisintä tietoa ensiavun ja ensivasteen koulutuksesta. Poliisin tämänhetkiseen peruskoulutukseen (poliisin perustutkinto) sisältyy 26 tunnin kurssi hätäensiapua. Kurssista puolet on pienryhmäopetusta, jossa eri asioita, kuten hengitysteiden avaaminen, peruselvytys, suuret verenvuodot, ampuma- ja pistohaavat, harjoitellaan pätevien kouluttajien johdolla. Periaatteena olisi siis kyetä ylläpitämään potilaan peruselintoimintoja maallikkotoimenpitein siihen saakkaa, kunnes ammattiauttajat saapuvat ja ottavat vastuun potilaasta. Tämän tuntimäärän lisäksi osallistutaan opetukseen, jolla pyritään ehkäisemään putkakuolemia painottamalla ensiarvion tärkeyttä säilöönotettavien tilassa.

Poliisin ensivastetoiminta on sitten asia erikseen. Sitä on käynnistelty aluksi muutamassa pilottipiirissä viime vuosina. Ministeriön tavoitteena on, että jokaisessa poliisilaitoksessa tulisi olemaan 1-2 ensivastekouluttajaa, joilla olisi terveydenhoitoalan tausta. Omassa laitoksessani on yksi sairaanhoitaja-konstaapeli, joka odottaa ensivastekouluttajakurssin alkamista syys-lokakuussa. Hän sitten tulee kouluttamaan vapaaehtoisuuden perusteella valittuja työkavereitaan EVY-kykyisiksi, jotka normaalin poliisin kenttä- ja hälytystehtävien ohella voivat toimia hätäkeskuksen tiedossa olevana EVY-yksikkönä tarvittavalla välineistöllä. Kuten ajatella saattaa, ollaan asiasta vähintään kahta mieltä. Osa ei ehdottomasti halua poliisille mitään uutta sille kuulumatonta tehtävää eikä vastuuta, osa mieltää asian hieman laajemmin ensimmäisenä varsinaisena lenkkinä ensihoitoketjussa, jonka hyöty mitataan potilaan selviytyessä kuolemalta tai pitkiltä laitoshoidoilta. Poliisin ensivastetoiminnan käytäntönä tulisi olemaan lähteminen lähimpänä käytettävissä olevana EVYnä silloin, kun sillä ei ole muita omia tehtäviään, ja luonnollisesti aina kohteeseen hälytetään amattiyksiköitä, joiden saavuttua paikalle poliisi voisi irtautua omalle toimialalleen.

Itse olen aikoinaan saanut peruskoulutukseni yhteydessä melko vaatimatonta ensiapukoulutusta, omalla ajallani olen käynyt kahdesti SPR:n järjestämän EA1-kurssin, jonka parasta antia olivat elvytyksen harjoittelu ja peruselintoimintojen ylläpitoon tähtäävät toimet. Mitella-liinojen taittelu ei oikein tuntunut mielekkäältä. Omatoimisesti olen myös päivittänyt tietojani elvytysohjeiden muuttuessa, ja aina tilaisuuden tullen harjoitellut peruselvytystä. Kolmenkymmenen virkavuoden aikana olen kerran elvyttänyt potilasta noin 20 min. ajan, kunnes ammatti-ihmiset saapuivat, joten kovin usein poliisi ei siihen tilanteeseen tilastollisesti joudu.

Ensiavun osalta kyky avunantamiseen on tietenkin hyvin yksilöllinen asia. Ellei saadun koulutuksen jälkeen asioita palauta mieleen ja harjoittele säännöllisesti, voin sanoa, että kovin kaksisia apuja ja taitoja ei poliisilta yleensä kannata odottaa. Tulevaan EVY-toimintaan osallistuvat poliisit tietysti joutuvat ylläpitämään tietojaan ja taitojaan sekä osallistumaan kaiketi vuosittain testeihin.

Näin olen asian ymmärtänyt. Jos joku tietää paremmin hallintomme asioita tältä sektorilta, tuokoon kernaasti tietonsa julki.

Varmaan siinä on sitä takana,ettei ensihoitajan koulutuksen kovuutta tiedetä eikä sitä kautta voida luottaa teidän ammattitaitoonne,joka on varmasti todella kovaa.Ja osittain takana on varmasti kateutta ja oman aseman korostamista.Itse olen kuullut paljon ensihoitajakoulun rankkuudesta,koska serkkuni on ensihoitaja.Ja tiedän,että koulu ei ollut helppo eikä kevyt.Minulla on ollut sukulaisissa palomiehiä ja isäni on ollut aikoinaan paloesimies,nyt on lopettanut sillä alalla työskentelyn reippaasti yli kymmenen vuotta sitten.

Minusta on todella tökeröä ja ajattelematonta,että ensihoitajien työhön tai ammattilaisen työhön kehtaa joku tilanteesta ulkopuolinen puuttua tai asioista tietämätön muutenkin.Mielestäni ensihoitajille tulisi antaa työrauha ja luottaa heidän ammattitaitoonsa ja osaamiseensa.Ei ole hoitajien kannalta mukavaa eikä takaa heille työrauhaa hoitaa potilasta kun heidän työhönsä puututaan.Itse en ikinä puuttuisi ammattilaisten touhuihin enkä toimiin,vaikka sattuisi omalle kohdalle tai sukulaisten kohdalle sattumaan jotain,toivottavasti ei satu.Minä ainakin potilaana jos olisin tajuissani tai ymmärtäisin jotain niin uskon,että menisin aika rauhattomaksi jos hoitajia arvosteltaisiin tai neuvottaisiin,mutta minä olenkin aikasta hurjan herkkä ja arka persoona.

Pointtini on se,että mielestäni ammattilaisten pitäisi saada hoitaa työnsä rauhassa ja ilman neuvoja,koska he osaavat työnsä ja tekevät sen niin parhaalla mahdollisilla tavalla mihin pystyvät.Maallikkojen ja asiasta ymmärtämättömien ihmisten ei pitäisi puuttua asiaan lainkaan.

Työmaa ensihoidossa edellyttää taitoa ja voimia ottaa johtajuus tarvittaessa.
Se vaatii taitoja ohjata ja haastatella potilasta välillä rautalangasta vääntäen ja tarpeeksi kovalla otteella.
Hoitotasolla se vaatii taitoa johtaa omaa tiimiänsä, välillä useista autokunnista koostuvaa.
Työssä on tietynlaista vapautta, paljon ajasta sitä päivystämistä jolloin ei välttämättä paljon työtä ole.
Joskus kolleegat, varsinkin sisätöissä olevat kokevat että joku astuu heidän varpailleen.
Joskus monet asiat herättävät kateutta.
Jengissä on paljon asiantuntijoita, joiden on vaikea pitää suutansa kiinni, jos menee hommat metsään.
Asiattomuudet ja tuntemattomat neuvojat kannattaa jättää omaan arvoonsa.
Eriasia on, jos neuvoja esittelee itsensä ja ystävällisesti pyytää saada neuvoa.

Itse en ole kauheesti kohdannut neuvoja, joskaan en kyllä paljon keissejäkään julkisilla paikoilla..omaiset yleensä antavat rauhan tai sitten yksi jätkä ensivasteesta on mennyt täyttelemään lappuja sivummalle omaisen kanssa. Mutta jos nyt eteen tulisi tilanne jossa sairaankuljettajan roolissa, tulevassa työssäni, ollessani mulle tullaan sivulta huutelemaan jotain niin melkeen jätän kommentit omaan arvoonsa tai sanon kohteliaasti ilman suurempaa vihaa ja katkeruutta että mulla on nyt duuni tässä kesken, oletko hiljaa. Kyllä sitä apua sitten kysytään muualta kun väkijoukosta jos neuvot loppuu (työpari, lääkärin konsultaatio).