Joo, nyt kun on uusi tekniikka aihe avattu, niin aloitetaanapa kysymällä, että miten oman asemanne "ykkös" ryhmä toimii tullessaan keikka paikalle? Eli onko jokainen ulkona kun auto pysähtyy, vaiko odotetaanko yksikön johtajan käskyjä autossa vai auton vieressä rivissä?
Kun aina välillä tuntuu siltä kuin ihmiset eivät jaksaisi kuunnella neuvoja kun tilanne paikakalle saavutaan!

Meillä yksikönjohtaja käy tiedustelemassa/kyselemässä. Tulee sitten takaisin jakamaan komentoja. Selvä peli, äijät ei häviä kuin varpusparvi.
Tietty kuri pitää olla....

Joo meillä on sama käytäntö. Vaikkakin usein on P4 kohteessa ennen 11:stä. siit ei mun mielestä tulis mitään jos auton ulkopuolella annettaisiin käskyjä.

Autossa ootellaan. Tosin usein jos ei olla ekana kohteessa, on radiolla jo saatu lisätietoja ja tehtäviä -> toimeksi vaan heti kun kohteessa ollaaan.

Meilläkin pyritty siihen, että P4 käy ensin tiedustelemassa ja antaa sitten käskyn radiolla. Tämä ei vaan valitettavasti aina toimi, vaan ukot pyörii ties missä.

Mielestäni nykyään ainakin meidän harjoituksissa korostetaan liian vähän kyseistä toimintamallia. Pahin tilanne keikalla on kun P4 tai P5 tulee tiedustelemasta ja ihmettelee että missäs yksikön muu porukka viilettää!

Siinäpä itsellekkin korvan taakse laitettavaa asiaa..

Näin toimitaan myös meilläkin. Eihän siitä mitään tule jos jos P-11:sen tarttee alkaa ettii ukkoja. Käskytys matkalla jos mahdollista. Muuten osotetaan kiltisti omalla paikalla autossa.

Juu, YJ käy tsekkaamassa tilanteen ja huutelee Virven välityksellä toimintaohjeet autossa istuvalle poppoolle. Jos mukana on joku hätähousu, joka avaa takapenkkiläisten oven heti kohteeseen tultua ja hyppää pihalle, se yleensä komennetaan pikaisesti takaisin autoon istumaan. Monesti tosin esim. autopalossa sen kummempaa tiedustelua ei ole tehty, vaan yj antaa käskyn jo kun kohde on näkyvissä.

Tilanteesta riippuen...

Parhaita toimintamalleja on kerätä riittävät esitiedot jo matkalla, pikainen tilannekatsaus saavuttaessa kohteeseen, alustavat käskyt ja toimintalinjat, tarkempi tiedustelu, ja täsmentävät käskyt.

Millaiseen malliin olet porukkasi opettanut, sellaisena sitä pitää johtaa.

Meillä hössötys alkaa jo hälytyksen tullessa. Mummot tietää jo heti ensimmäisen auton ajaessa kylän halki vetäytyä seinän vieruksille turvaan jotta kylänraitti on palokunnan erikoiskokeelle auki. Parin sekunnin kuluessa läpi kylän alkaa kuulumaan autojen ujellus kierroslukujen yltäessä vähintään 8000 minuutissa ja autoja sinkoilee joka puolelta kohti asemaa ylittäen hurjimmatkin kuvitelmat nopeusrajoitusten rikkomisesta. Ajetaan yli jalkakäytävien ja tarvittaessa jopa pitkin niitä torvet soiden. Osalla porukasta omista autoista puuttuu ovetkin ja osa on muuten ajokiellossa. Joku tulee viritetyllä mopolla ja toinen ajettavalla ruohonleikkurilla terät ilmassa mummoja säikytellen.

Jarrutukset sinänsä ovat taidonnäyte ja jos ei muuten pysähdy, niin lentotukialusten kaltaisten jarruvaijerien puutteessa ajetaan aseman puuhun. Omat autot jätetään pitkin poikin pihamaata ja ajorataa siten että 11 ja 13 mahtuu nipinnapin välistä lähtemään hälylle. Ne jotka hälylle tulevat juosten tai pyörällä, kaatuilevat hullun kiilto silmissä pitkin aseman lattiaa pinoksi rynnätessään sammutusasulle tai evytakille keikan luonteesta riippuen. Jos ei heti kerkiä auton kyytiin kiipeämään, niin jo karkaa paloauto silmistä pitkin kylää yleensä väärään suuntaan ensimmäiset 2 km. Ei auta muu kuin lähteä omalla autolla hurjasti perään.

Kohteeseen ajetaan vailla mitään järkeä porukan kannustaessa kuskia takapenkiltä yhä hurjempaan menoon. Läheltä piti tilanteille nauretaan remakat naurut, vaikka itseltä meinaa jo tulla löröt pöksyyn pelosta. Sekä tietysti haukutaan hurjasti kaikki vastaantulijat ja edessä kökkijät. Mitä lähemmäksi kohdetta saavutaan, sen hurjemmaksi käy kiilto ja keikkapaniikki porukan silmissä. Vaan kohteeseen saavuttaessa yleensä onkin paikalla jo muutama sammutusmies omilla autoilla ja traktoreilla körryyttäneinä ja täysi tohina päällä.

Meillä porukka leviää kuin kanaparvi heti kohteeseen saavuttaessa. Tuskin tosiaan auto edes kerkii pysähtyä, kun osa jo hyppii pois kyydistä. Esimies ei mukana pysy tai sitten viilettää porukan kärjessä taisteluhuutoa kailottaen. Metsäpalopaikalle mennessä osa hyppii vauhdissa pois ja oikoo palopaikalle metsänläpi jalan 11:n ollessa kuitenkin tietä pitkin paikalla jo noin tuntia aiemmin.

Ja jos joku on ilman hommaa hetkenkin, niin jo vedetään omia selvityksiä, parhainmillaan jakoliittimeltä pumpulle. Letuja pumpulta lähtee enemmän kuin se käytännössä olisi edes mahdollista. Lisävettä järvestä tms selvitettäessä koko porukka yleensä kokoontuu katsomaan moottoriruiskulle, että mitenkäs se nyt lähtikään pyörimään. Porukka hyppii missä milloinkin ja esimies raukka ei pysy kärryillä. Autoista tavaraa hävitetään palopaikalle surutta, saahan sitä aluelaitokselta uutta. Käskyt tehdään siten kun sattuu huvittamaan ja jos ei huvita niin miehistö sitten käskyttää toisiaan antamalla oman hommansa toiselle. Tai sitten käskytetään kokoajan toisia kuuntelematta esimiestä lainkaan. Pääasia on että vettä piisaa ja suihkuputki suihkuaa.

Lepotaukoa / syömätaukoa kun ruvetaan pitämään jälkivartiossa niin esimies jakaa tietty porukan siten että palopaikalle jää tarpeeksi väkeä suorittamaan vartiointia / jälkisammutusta. Vaan mites käy, tauko kun alkaa, niin paikalle jää korkeintaan pari harjoittelijaa ja yksi nuorempi sammutusmies.

Evykeikan kyseessä ollessa homma nyt sujuu jotenkin, tärkeimmän asian ollessa kuitenkin se että mitenkä nopeasti keikalle lähdettiin ja mitä muuten olit tekemässä kun keikka tuli.

Tätä rataa meillä. Kyse on ensilähdön palokunnasta ja aikuisista miehistä, osalla jo reilun parinkymmenenkin vuoden kokemus alalta. Kaikki palot on saatu sammumaan, viimeistään kivijalkaan ja makkaran paistoa unohtamatta.

Eikä tämä tarina ole palturia.

Eipä ole tullut aikoihin naurettua foorumilla näin makeasti kun tuon ylläpuolella olevan tarinan luin.

Olettekohan te se ÄWPK
ps. Leikki leikkinä

Ei voi kuin kiittää oikein mukavasta ja opettavaisesta tarinasta, mutta siinä on niin paljon sitä totta, että melkein itkettää! Vaikka itsekkin joskus sorrun tähän samaan varpuparveen!!

Kiitos vierailja_kyytimies.
Toi oli oikeesti hyvä
Näin se meilläkin oikeasti menee

Luulempa, että kyytimiehn juttu on enemmän kuin totta monessa maalaispitäjässä tässä valtakunnassa. Olipa hauska nauraa heti aamusta.

AIVAIN LOISTAVA TARINA! Ja mikä pahinta suurimmaksi osaksi totta monessa paikoin!

noinhan se menee

mutta mistä kaikki johtuu...???

miksi koulutetut miehet toimivat noin??
vai eikö niitä olekkaan koulutettu...

Voisiko eräänä syynä olla kiinnostuksen puute, tai siis puute omiin tehtäviin? Ei jakseta ruveta kuuntelemaan mitä YksikönJohtaja sanoo, vaan mennään ominpäin "vähän kattelemaan että mitä on tapahtunut".

Loistavaa tekstiä, admin voisi pistää stickyksi alueelle :-)

nimim. kahvit monitorilla

Kahvit meinas lentää suusta näppäimistölle ja pulla meinas mennä väärään kurkkuun vierailija_kyytimiehen viestiä lukiessa

kyllä meillä päin on tapana ollut että yksikönjohtaja käy tiedustelemassa ja antaa sitten käskyt joku suoraan autosta tai radio puhelimella.. tietysty on poikkeuksia esimerkiksi jotkut pienet maasto tai roskis palot.. niissä ei paljon käskyjä tarvitse..

No, näinhän se tietysti pitäisi mennä, kuten pelastustoimi.net sivuilla kerrotaan Myyrmannin tapahtumista. Vaatii aika kovaa itsekuria pojilta. Hirvittää kuvitella miten meillä olisi "paletti" levinnyt moisessa tilanteessa.

Ohessa lainausta pelastustoimi.net sivulta:

"H: No me istuttiin autossa, odotettiin. Toi esimies silloin sano siinä, et odottakaa, et hän käy tiedustelee ja antaa radiolla käskyjä. --- Katteltiin ikkunasta siinä, ku porukkaa oli niinku lähinnä sanotaan, että kasvoissa oli sellasta näkyvää, semmosia haavoja.

T: Tuliks ne paloauton luokse sitten?

H: Ei ne silleen, siinä jotku huuteli, et tulkaa nyt auttamaan. --- et oottaa vaan sitä käskyä, eikä lähe minnekään hötkyilee.” (H40)

Odottaminen ennen toimintaa ja käskyn saamista oli selvästi hermostuttava kokemus autoissa olleille pelastajille. Tätä kokemuksen epämiellyttävyyttä lisäsi vielä se, että auton ympärille kerääntyi joukko kauppakeskuksesta tulleita ihmisiä, jotka pyysivät apua, koputtelivat paloauton ikkunoihin ja ihmettelivät, miksi pelastajat eivät toimi. Pelastajien oli kuitenkin odotettava esimiesten toimintaohjeita. Tätä yleisö eivätkä loukkaantuneet ymmärtäneet tai tienneet.

H: Esimies ei saanu tietää, että palaako siellä vai ei. Se lähti tiedustelee ja me jäätiin autoon. Eihän me voida lähtee mihinkään zongoilee. Sit ku ihmiset näytteli meitä, että mitä? Ettekste te nyt mitään tee --- ei me voitu lähtee mihinkään, jos me hajotaan, niin koko paletti on levällään.

T: Miltä se odottaminen tuntui?

H: No sehän se olikin hirveetä, ku tiesi, et nyt varmasti apua tarvitaan ja paljon, mut ku ei voi lähtee. Sitte esimies sano, että ottakaa kaikki ensiaputarvikkeet mitä vaan saatte irti ja tänne ihan perälle (sisälle kohteeseen) --- No sit me mentiin tapiksesta (=ambulanssi)hakemaan, otettiin kaikki, mitä me saatiin irti, kaikki hapet ja mitä nyt vaan saatiin irti. (H26)

Pelastajat odottivat muutamia minuutteja täydessä varustuksessa esimiesten käskyä. Odottaminen tuntui pitkältä ja hyvin epämiellyttävältä. Pelastajat kokivat turhautuneisuuden ja vaivautuneisuuden tunteita, koska he olivat autossa kuin ’näyteikkunassa’. Näkemänsä perusteella he arvioivat tilanteen Myyrmannissa sellaiseksi, että siellä tarvitaan paljon apua."

http://www.pelastustoimi.net/

Yleensä kaikki kaahaa minkä kerkeää mutta ku tullaan paikalle niin kaikki odottaa nätisti takapenkillä..
Aika huvittava toi kyyti_miehen stoori..
Mahdollista kyllä..

Tiivistän omia kokemuksiani, molemmat on jo aiemminkin tullut esille

1 asemalle ajo
Sattui eräänä kesäiltana pieni ulkorakennus palamaan ja hälytys pärähti, osa miehistöstä oli asemalla, osa kaahasi hurjaa vauhtia sinne, 11 lähti miehistöineen, itse otin kolmosen, pihalla kuitenkin huomattiin apukuskin kanssa, että yksi pihaan ajettu auto oli pysäytetty kutakuinkin liittymän kohdalle, toisesta oli ovi selkosen selällään ja kolmannessakin ikkuna auki. Suljimme oven, muden ongelmien korjaaminen koettiin siinä tilanteessa kuitenkin hiukan liikaa aikaa vieväksi. Pieni keskustelu siitä asemalla keikan jälkeen syntyi, mutta ei se ole toimintatapoja muuttanut.

2 keikkapaikalle saapuminen ja ohjeiden odottaminen
Höökin miehistö kyllä yleensä pysyy paikoillaan, mutta ongelmaksi on koettu, jos hiukan isompi tilanne ja useita yksiköitä, jopa useilta asemilta. Tällöin jokainen yksikönjohtaja käskyttää varsin hyvin omaan yksikköään, mutta yhteistyö tilannejohtajaan ei toimi. Jokainen pelastusyksikkö toimii omana yksikkönään ja yksikönjohtajat sooloilevat kun sen pitäisi mennä niin, että tilannejohtaja antaa käskyt yksikönjohtajalle. Ongelmaa myös on jos autossa sattuu olemaan monta yksikönjohtajakoulutuksen saanutta, muutamat eivät kertakaikkiaan meinaa niellä rivimiehen paikkaa.

Aiheeseen liittyvää tutkimustietoa löytyy sisäministeriön pelastusosaston (www.pelastustoimi.net) sivuilta. Sinne on ilmestynyt tutkimusraportti Myyrmannin onnettomuuden pelastustöihin osallistuneiden tunnoista. Yksi osio käsittelee juuri kohteeseen saapumista. Erittäin opettavaista luettavaa.

Ja katkelma siitä viitteineen löytyy pari viestiä ylempää

Joskus aikoinaan oli ongelmana tuo kohteeseen leviäminen heti kun auto pysähtyy, mutta onneksi nykyään porukat on saatu opetettua odottamaan autossa kunnes käsky käy.

Aika raju toi myyrmannin tilanne raportti!

Meillä ainakin jos on selkeä tilanne, Esim. huoneistopalo, niin 1:n ukot kyllä siirtyvät autosta ulos auton taakse. Siinä ehtii näppäilemään esim. letkut ja suihkuputket kainaloon, tikkaat alas yms.. Käsky voi olla esim. kohteeseen saavuttaessa, että valmistautukaa perusselvitykseen, Ja esimies lähtee tiedustelemaan. Omasta mielestäni siinä ehtii vielä rauhoittumaan, jotta kaikki ylimääräinen sähläys jäisi minimiin.. Paljon vapauttavampaa kuin, että jos istutaan lasin takana, ja kuulee jo kaverin sykkeenkin..

Perus-suomalaista pelastustointa, siis se että paahdetaan Kontio-Sisulla kumit ulvoen ja vähän nokka pystyssä jopa. Ja sitten perässä painetaan Scaania Vabiksella perässä hienoja ''räkäsladeja'' ja jarrutuksia tehden, asemaltahan Scaania ottaa komean burn-out lähdön.

Mutta sitten puomitikkaallahan saavutaan mallikkaasti siinä vaiheessa jäiseen pihaan kaatuen, eli jo siinä vaiheessa kun P3 auto on ajanut päin liikenteenjakajaa.

Ja juuri tuossa voi kuvitella, mikä hässäkkä on, jos kunkin paikalle saapuvan yksikön porukka levähtää ulos, yksi ajattelee paloa ja vetää letkua taloon, toinen näkee ulkona olevia uhreja ja lähtee sinne B-pakki mukanaan. Sisällä olevat vakavimmin loukkaantuneet odottavat, että letkun kanssa tullut lähtee hakemaan lääkintävarusteita autosta, havaitakseen niiden olevan jo jossain muualla, törmättyään ovella pariin letkun kanssa sisään tulevaan. Loppu porukasta on jossain paloilmoittimella, syöttöliittimillä tai missä lie...

Kurinalaisuudelle ja kärsivällisyydelle pitää nostaa hattua. Tietysti ideaalisessa maailmassa lähestyvä yksikkö saisi jo aiemmin kohteessa olevalta tiedon, mihin mennä, kenelle ilmoittautua ja mitä tehdä - mutta tarina ei nyt kertonu, monesko yksikkö oli se, jonka penkillä vartonutta haastateltiin. Jo kahden ihmisen kanssa voi joskus nähdä täydellisen härdellin - joskus siihen riittää melkein yksikin. Mitä se kohkaus sitten voi olla kymmenien kanssa, tarina ei _onneksi_ kerro.