0
"Migreenin takia päivystykseen ekaa kertaa 30.-31.8.08 välisenä yönä!
Jouduin lauantain 30.8 ja sunnuntain 31.8 välisenä yönä päivystykseen. No miten sitten kaikki meni? Mulla oli ollut migreenikohtaus perjantain ja lauantai välisestä yöstä alkaen jo lievänä, enkä siihen oikein sit
jaksanut kiinnittää huomiota. Migreeni sitten paheni lauantai-iltaa kohden, oltiin saunomassa mieheni työkaverilla ja erehdyin ottamaa siellä hiukkasen alkoholia, jota mun ei olis ikinä pitänyt tehdä. Mun migreeni ärty siitä tosipahasti ja olo tuli heikommaksi alkoholin ja saunan yhteisestä vaikutuksesta. Lähettiin sit keskustaan Järvenpään grillille käymään. Grillillä sit tuli niin paha olo, etten saanut ees hampurilaista alas. Ja olo vaan paheni pahenemistaa ja särky oli sietämättömän kovaa. Mieheni ja hänen työkaverinsa nauroivat mulle sekä pitivät mun migreenikohtaustani laskuhumalana. Kun sitten istuin Grillin portailla niin pari ohimenevää ihmistä kyseli multa mikä on ja kun kerroin tilanteeni niin eivät auttaneet vaan naureskelivat mulle. Mä jotenkin kipusin kovassa kivussa Grilliin sisälle istumaan ja sielläkin
joku kysy mikä on, mutta eipä tarjonnut apuaan. Sit mieheni tulikin mun luo hätäkeskuspuhelu kädessään. Juttelin hätäkeskuksen naisen kanssa hetken ja sit nainen kehoitti mua menee ulos kun ambulanssi tulossa.
Mä konttasin sit portaat alas jotenkin ja mut autto joku ystävällinen naisihminen portaita alas istumaan penkille. Sit seuraava mitä tajusin oli se, että siihen viereeni tuli mun mutsini kiusaamaan jutuillansa, että ambulanssin kutsuminen oli turhaa. Käskin mutsin häipyä mun luotani moneen otteeseen varmaan ainakin neljä viisi kertaa, mutta ei uskonut. Sit tulikin ambulanssi suhteellisen nopeasti nimittäin kymmenen minuuttia suunnilleen kesti tulo ja mutsi meni puhuu niille jotain, ennenkun ne ensihoitajat tulivat mun luokseni. Kaksi mukavahkoa mieshoitajaa sieltä sit tuli mun luo. Ensihoitajat autto mut ambulanssiin tukemalla mua kainaloista ja mä jouduin tukeutumaan toiseen niistä kun huimas ja sen vuoksi kävely teki pahaa. Ambulanssiin sisäänpääsystä en tiedä mitään,ku en muista miten sinne pääsin. Toinen hoitaja puhallutti mut. Toinen hoitaja sit kyseli multa tilanteestani ja sanoi, ettei oo ku kaksi vaihtoehtoa, et meen kotiin mutsin kyydillä tai mutsi vie mut päivystykseen Hyvinkäälle. Jotain vastauksia hain ja mietin
pidempään, jopa omaa syntymäaikaani mä jouduin miettimään, kun kyseli multa se hoitaja asioita. Kiitos mutsin mä jouduin kärsii valoista ja istuma-asennosta Hyvinkäälle mennessä. Toinen hoitaja, joka
mun kaa keskusteli niin ymmärsi mutsin ansiosta hiukkasen väärin. Mut muuten olivat ihan mukavia. Antoivat mulle Hyvinkäälle vietäväksi esitäytetyn lomakkeen tilanteestani. Mua puhetellut ensihoitaja piti
oikeana mennä Hyvinkäälle kun kerroin omien lääkkeideni tehon. Äidin kaa kinasteltiin matka ja se oli aivan kauheaa, ku yritin pitää itseni koossa kun oli paha olla, huimas ja oli tosi paha päänsärky. Äiti auko
päätänsä mulle sairaalaan mennessä, ettei ambulanssi ois mua vienyt Hyvinkäälle, ei varmaan kun mutsi meni sotkeentuu asiaan."
Kaikkea en saanut ensihoitajille sanottua, koska oma tilani oli niin paha ja osa varmaan meni humalatilan piikkiinn. Olihan mulla promilleja 1.5 kyllä, mutta silti ei se saanut mua niin sekavaksi. Äitin sotkeentu asiaan ja puhui ennen minua hoitajille enkä pystynyt edes kertomaan kaikkia oireita kunnolla hoitajille. Äitini ei ees ollut siinä vaiheessa kun kohtaus alko pahenemaan vaan tuli vasta paikalle kun ambulanssi oli soitettuna ja tilanne pahentunut jo jonkun aikaa. Mutsilla ei oo ollut siis mitään käsitystä mun tilanteestani ollenkaan kun ei ollut paikalla kohtauksen äitiys pahemmaksi. Ja siksi minusta tuntuu,että koko tilanteeni ei valjennut mua puhutelleelle ensihoitajalle oikeinpäin. Mä meinasin ambulanssin tuolilla repsahtaa kokonaan alaspäin lattialle. Jouduin kerää koko itseni siihen, että pystyn vastaamaan hoitajalle ja pysyin istumassa kovan kivun vuoksi.
Miksi minut lähetettiin äidin kyydillä Hyvinkäälle, vaikka makuuasento olisi ollut paras ja ei olisi osunut silmiin kirkasta valoa? Miksi en saanut helpotusta ja parempaa hoitoa, vaikka ensihoitajat tulivat paikalle?Miksi he laittoivat minut äidin kyydissä Hyvinkäälle, vaikka olo oli niin paska? En jaksa ymmärtää, että humalatilani takia migreenini ei tullut kunnolla otettua huomioon kun hoitajat tekivät päätöksiä tai en saanut omaa tilaani julki. Jos en olisi ollut yhtään humalassa niin olisiko minut otettu vakavammin vai toimittu samalla tavalla.
En vaan saanut kerrottua kaikkea hoitajille, koska jotenkin mulla himmeni kaikki välillä silmissä ja tuntu, etten ees ymmärtänyt kaikkea. Olen varma, että mun olisi ollut parempi olla makuullani ja ilman kirkkaita valoja. Mutta jouduin menemään Hyvinkäälle istuma-asennossa ja autossa katsella vilkkuvia valoja. Hyvinkäällä en päässyt itse ees sänkyyn vaan lääkäri joutui auttamaan mut sinne. Matka Järvenpäästa, jossa asun niin Hyvinkään sairaalasta tuntui pitkälle kun taistelin kovaa särkyä vastaan ja huimausta sekä pahaaoloani vastaan. Mä en ymmärrä miksi minulle kävi.
Minulla on ollut kaksi kolme kertaa aikaisemminkin yhtä paha migreenikohtaus, jotka on kestänyt 72-88tuntia, mutten ole uskaltanut soittaa enkä tohtinut soittaa ambulanssia itselleni. Vaikka kuulemma olisi pitänyt. Luulin, etteivät he tulisi enkä saisi apua. Mutta jatkossa täytyy varmaan soittaa apua.
Miten näette asian? Minusta tuntuu, että migreenikkköjä ei ymmärretä ollenkaan. Minua tulee jatkossa pelottamaan avunkutsuminen ja se, että miten ensihoitajat toimivat jos on paha kohtaus. Saanko apua vai joudunko kärsimään tilanteestani? Ihmetyttää suunnattomasti, että miksi minulta ei kysytty siinä tilanteessa mitää vaan joltain äitini kanssa tehtiin päätös miten toimitaan eikä minulta kysytty mitä tehdään?
Viestiä muokkasi admin, 02 syyskuu 2008 - 17:09
