6 vastausta tähän aiheeseen

[moska]

Millä sairaankuljetuksen tehtävämäärällä rutiinit suorittaa hoitotason toimenpiteitä säilyvät riittävällä tasolla ja paljonko niistä pitää olla A-tehtäviä?

[Andy]

Tosienlainen kyseinalaistaminen!

Ei sitä noin voi sanoa että mikä rittää keikkarutiinin saamiseen! Joku voi olla sitä mieltä että 10 rittä kuin taas toinen toteaa että ei se koskaan sa rutiini niihin toimiin. Toivottavasti ei mennä siihen että aletaan tekemään rutiinin omaisesti hoitoa vaan että jokainen saa yksilöidy hoidon hänen tarpeisiin. Koska toivon että en näe selaista tilannetta että "Ajaa, on ollut eloton 10 minutia ei tarvitse enää elvyttä". Vaan se että joka kerta arvioidaan potilaan tilaa ennen kuin todetaan mitään. EIKÖS?

[Amppariakka]

Tosienlainen kyseinalaistaminen!

Ei sitä noin voi sanoa että mikä rittää keikkarutiinin saamiseen! Joku voi olla sitä mieltä että 10 rittä kuin taas toinen toteaa että ei se koskaan sa rutiini niihin toimiin. Toivottavasti ei mennä siihen että aletaan tekemään rutiinin omaisesti hoitoa vaan että jokainen saa yksilöidy hoidon hänen tarpeisiin. Koska toivon että en näe selaista tilannetta että "Ajaa, on ollut eloton 10 minutia ei tarvitse enää elvyttä". Vaan se että joka kerta arvioidaan potilaan tilaa ennen kuin todetaan mitään. EIKÖS?

Asiaa kirjoitit Andy!

Ite kuulun tohon "kastiin" (no kasti ehkä väärä sana, mut kuitenkin )et jokainen keikka hoidetaan omana keikkanaan ja ei mennä rutiinien mukaan...ollaanhan me kaikki erilaisiakin!

[moska]

Tosienlainen kyseinalaistaminen!

Ei sitä noin voi sanoa että mikä rittää keikkarutiinin saamiseen! Joku voi olla sitä mieltä että 10 rittä kuin taas toinen toteaa että ei se koskaan sa rutiini niihin toimiin. Toivottavasti ei mennä siihen että aletaan tekemään rutiinin omaisesti hoitoa vaan että jokainen saa yksilöidy hoidon hänen tarpeisiin. Koska toivon että en näe selaista tilannetta että "Ajaa, on ollut eloton 10 minutia ei tarvitse enää elvyttä". Vaan se että joka kerta arvioidaan potilaan tilaa ennen kuin todetaan mitään. EIKÖS?

Asiaa kirjoitit Andy!

Ite kuulun tohon "kastiin" (no kasti ehkä väärä sana, mut kuitenkin )et jokainen keikka hoidetaan omana keikkanaan ja ei mennä rutiinien mukaan...ollaanhan me kaikki erilaisiakin!

On tiettyjä hoitotoimenpiteitä mm. intubaatio, nenämahaletkun laittaminen, johon en potilaana kaipaisi kovinkaan yksilöllistä hoitoa, vaan sen, että ne ovat rutiinisti oikeissa paikoissa.

Tarkennan kysymystä. Hoitotasolla on paikasta riippuen erilaisia velvotteita, tarvitaanko niiden suorittamiseen mitään erityistä keikoilla syntynyttä kokemusta, vai riittäkö se, että osaa hoitotieteen kirjat etu- ja takaperin (sekään ei ole huono asia)?

Viestiä muokkasi moska, 06 marraskuu 2003 - 19:52

[kuokka]

Millä sairaankuljetuksen tehtävämäärällä rutiinit suorittaa hoitotason toimenpiteitä säilyvät riittävällä tasolla ja paljonko niistä pitää olla A-tehtäviä?

Tässä pitkä vuodatus omia mietteitä
Se että aluksi saa tiettyihin hoitotason toimenpiteisiin "rutiinin" vaatii runsaasti toistoa sekä kunnon teoria pohjan.
Kun tietyn "rutiinin" on saannut toimenpiteisiin niin taitojen ylläpito ei vaadi välttämättä yhtä paljoon kuin niiden hankinta
Esimerkkinä elävän potilaan intubaatio hoitotasolla: Teoria koulutus jonka mieluusti antaa ensihoito orientoitunut lääkäri (joka itse intuboi kentällä)
Leikkaussali harjoittelua anestesialääkärin opastuksella. Leikkurissa itsenäisiä intubaatioita >20 kpl onnistuneesti.
Työelämässä katsoisin että taidon säilyttämiseksi pitäisi intubaatioita saada >20 vuodessa. Näistä elossa olevia >10. Jos määrä ei täyty niin leikkuriharjoittelussa vuosittain päivityksiä.
Käytännössä on harvinaista että yksittäiselle hoitajalle tulee vuodessa kentällä 20 intubaatioita ainakaan monena vuotena peräkkäin.
Muihin hoitason toimenpiteisiin samaa kaavaa että runsaasti harjoittelua ja vähintään 10-20 suoritetta vuosittain.
Tiettyihin toimenpiteisiin ei taida suomessa olla rutiinia edes Medi-Helin lääkäreillä tai Helsingin nollan lääkäreillä. Näitä harvoin suoritettuja toimenpiteitä on mm. IO-neulan laitto, kirurginen ilmatie ja neulatorakosenteesi.

Pääsääntöisesti katson että hoitasolla säilyttääkseen rutiinit tulee työntekijän olla ns. päätoiminen.
Keikkamääriin sen verran että yksiköllä tulisi olla vähintään 2500 keikkaa vuodessa jotta kohdalle osuu tarpeeksi potilaita.
Potilas materiaali myös vaikuttaa ammattitaidon ylläpitoon. Maaseudulla jossa asuu runsaasti vanhuksia on yleensä enmmän ns. kipeitä potilaita kuin jossain pienehkössä kaupungissa joka on muuttovoittoinen (työikäistä ja nuorta). Liuotukset, keukopöhöt, pahat rytmihäiriöt ja elvytykset ovat yleisiä iäkkäillä kuin nuorilla

A-tehtävien tarvittavan määrän määrittäminen on hankalaa. Paljon riippuu hätäkeskuksen ammattitaidosta koodata riskit oikein. Esim. Helsingin hätäkeskus on maan parhaimpia ellei paras riskinarvio tekoon. Osassa A-keikkoista ei tarvita mitään suurempia hoitotoimenpiteitä vaan ihan perusettiä. Syy ei ole häken vaan siihen vaikuttaa moni asia.
Miten riskinarvio onnistuu esim. häkessä joka ei ole yhtä ammattitaitoinen? Koodataanko oikeasti tajuttomat yleensä B:taksi tai valtaosa rintakivuista A.
Itse en katsoisi noita A-tehtäviä kun arvioidaan tarvittavaa keikkamäärää. Ennemmin paljonko yksikkö ajaa ns. kiireellistä keikka (A-C)
Äkkiä mietittynä olen varmaan hoitanut lääkkeellisesti ja tehnyt enemmän hoitotason toimenpiteitä B ja C luokan potilaille kuin A:lle.
Tässä yksittäisen kyytimiehen mietteitä.

[Amppariakka]

Millä sairaankuljetuksen tehtävämäärällä rutiinit suorittaa hoitotason toimenpiteitä säilyvät riittävällä tasolla ja paljonko niistä pitää olla A-tehtäviä?

Tässä pitkä vuodatus omia mietteitä
Se että aluksi saa tiettyihin hoitotason toimenpiteisiin "rutiinin" vaatii runsaasti toistoa sekä kunnon teoria pohjan.
Kun tietyn "rutiinin" on saannut toimenpiteisiin niin taitojen ylläpito ei vaadi välttämättä yhtä paljoon kuin niiden hankinta
Esimerkkinä elävän potilaan intubaatio hoitotasolla: Teoria koulutus jonka mieluusti antaa ensihoito orientoitunut lääkäri (joka itse intuboi kentällä)
Leikkaussali harjoittelua anestesialääkärin opastuksella. Leikkurissa itsenäisiä intubaatioita >20 kpl onnistuneesti.
Työelämässä katsoisin että taidon säilyttämiseksi pitäisi intubaatioita saada >20 vuodessa. Näistä elossa olevia >10. Jos määrä ei täyty niin leikkuriharjoittelussa vuosittain päivityksiä.
Käytännössä on harvinaista että yksittäiselle hoitajalle tulee vuodessa kentällä 20 intubaatioita ainakaan monena vuotena peräkkäin.
Muihin hoitason toimenpiteisiin samaa kaavaa että runsaasti harjoittelua ja vähintään 10-20 suoritetta vuosittain.
Tiettyihin toimenpiteisiin ei taida suomessa olla rutiinia edes Medi-Helin lääkäreillä tai Helsingin nollan lääkäreillä. Näitä harvoin suoritettuja toimenpiteitä on mm. IO-neulan laitto, kirurginen ilmatie ja neulatorakosenteesi.

Pääsääntöisesti katson että hoitasolla säilyttääkseen rutiinit tulee työntekijän olla ns. päätoiminen.
Keikkamääriin sen verran että yksiköllä tulisi olla vähintään 2500 keikkaa vuodessa jotta kohdalle osuu tarpeeksi potilaita.
Potilas materiaali myös vaikuttaa ammattitaidon ylläpitoon. Maaseudulla jossa asuu runsaasti vanhuksia on yleensä enmmän ns. kipeitä potilaita kuin jossain pienehkössä kaupungissa joka on muuttovoittoinen (työikäistä ja nuorta). Liuotukset, keukopöhöt, pahat rytmihäiriöt ja elvytykset ovat yleisiä iäkkäillä kuin nuorilla

A-tehtävien tarvittavan määrän määrittäminen on hankalaa. Paljon riippuu hätäkeskuksen ammattitaidosta koodata riskit oikein. Esim. Helsingin hätäkeskus on maan parhaimpia ellei paras riskinarvio tekoon. Osassa A-keikkoista ei tarvita mitään suurempia hoitotoimenpiteitä vaan ihan perusettiä. Syy ei ole häken vaan siihen vaikuttaa moni asia.
Miten riskinarvio onnistuu esim. häkessä joka ei ole yhtä ammattitaitoinen? Koodataanko oikeasti tajuttomat yleensä B:taksi tai valtaosa rintakivuista A.
Itse en katsoisi noita A-tehtäviä kun arvioidaan tarvittavaa keikkamäärää. Ennemmin paljonko yksikkö ajaa ns. kiireellistä keikka (A-C)
Äkkiä mietittynä olen varmaan hoitanut lääkkeellisesti ja tehnyt enemmän hoitotason toimenpiteitä B ja C luokan potilaille kuin A:lle.
Tässä yksittäisen kyytimiehen mietteitä.

No okei, tietty rutiini esim.intubaatiossa ja nml laitossa on okei...muttamutta ku noita intubaatioita sattuu vaan niin kovin harvoin kentällä kohdalle...paikkakuntamme narkkarit (anestesialekurit siis) suhtautuvat kovin nihkeesti sakujen tuloa/menoa leikkuriin harjoitteleen intubaatiota, sitä en tiedä miksi, mutta hyväksi se olisi! joskus siellä tulee käytyä intuboimassa, mutta aivan liian harvoin!