Vastaa tähän aiheeseen
Paula on joskus itsekin(nuorempana) miettinyt Pelastusopistoon menoa,fyysisesti ehkä pärjäis, mutta ehkä sit kuitenkaan henkistä kanttia ei löytyis niin paljoa...? Miten palomies pystyy jättämään kaikki näkemänsä/kokemansa ikävyydet työpaikalle,vai seuraavatko ne ajatuksissa kotiin?
0
14 vastausta tähän aiheeseen
#2
-
- Jäsen
-
- 693 viestiä
Vanhempi Jäsen
- Gender:Male
-
Pelastustoimialue:
Siviili
Lisätty 08 helmikuu 2006 - 10:54
Jos ammatiltaan pelastaja tai vapaaehtoinen sammutusmies eivät osaa käsitellä näkemiään asioitaan, on ura auttamattomasti ohi. Kyllähän ne asiat tietysti mieleen jäävät, mutta jos ne alkavat vaikuttaa toimintakykyyn, henkilön työpanos putoaa. Työ/harrastus on sen verran vaativa, ettei se kestä ylimääräistä painetta. Ne asiat täytyy jakaa, joko työkaveritten tai ammattiauttajien kanssa. Kotiin niitä ei pitäisi viedä. Tuskin kuitenkaan alalle edes hakeutuu sellainen henkilö, joka ei ketä stressiä. Pelastusopistossa sellainen karsiutuu yleensä alussa. Jos nyt kuitenkin onnistuu selviytymään opiston testistä, huomataan se myöhemmin työpaikalla.
#3
-
- Jäsen
-
- 208 viestiä
Vanhempi Jäsen
-
Pelastustoimialue:
Ei vielä valittu
Lisätty 09 helmikuu 2006 - 01:22
LAINAUS(rollikka @ 08.02.2006 - 9.54) <{POST_SNAPBACK}>
Jos ammatiltaan pelastaja tai vapaaehtoinen sammutusmies eivät osaa käsitellä näkemiään asioitaan, on ura auttamattomasti ohi. Kyllähän ne asiat tietysti mieleen jäävät, mutta jos ne alkavat vaikuttaa toimintakykyyn, henkilön työpanos putoaa. Työ/harrastus on sen verran vaativa, ettei se kestä ylimääräistä painetta. Ne asiat täytyy jakaa, joko työkaveritten tai ammattiauttajien kanssa. Kotiin niitä ei pitäisi viedä. Tuskin kuitenkaan alalle edes hakeutuu sellainen henkilö, joka ei ketä stressiä. Pelastusopistossa sellainen karsiutuu yleensä alussa. Jos nyt kuitenkin onnistuu selviytymään opiston testistä, huomataan se myöhemmin työpaikalla.
Enpä kyllä allekirjoittaisi ihan tollaisenaan tätä tekstiä.
Pelastusopiston testit varmaan mittaavat jonkimoista paineensietokykyä ja soveltuvuutta alalle mutta todellisen uhkaavan, järkyttävän tai muuten traumaattisen tilanteen kohtaamista ja sen vaikutusta tuskin pystyy ennustamaan.
Luulen että henkilö joka "ei osaa käsitellä näkemäänsä" saattaa painia ongelman kanssa pitkään työelämässä. Vaikka eläkeikään asti. Purkautuuko se sitten viinan ottona, avioerona vai työmotivaation hiipumisena... en tiedä. Potkujakaan on aika vaikea ainakaan virassa olevalle palomiehelle antaa ellei nyt kännissä pyöri työmaalla..
Kuitenkin "pahoja" tilanteita sattuu kohdalle suht harvoin ja toisaalta kynnys kestää ikäviä tilanteita kasvaa sitä mukaa kun kokemuksia kertyy. Ehkäpä joku Konginkankaan onnettomuuden auttajista voi olla eri mieltä ja mielellään kuulisi muittenki mielipiteitä työssä jaksamisesta.
#4
-
- Jäsen
-
- 693 viestiä
Vanhempi Jäsen
- Gender:Male
-
Pelastustoimialue:
Siviili
Lisätty 09 helmikuu 2006 - 12:30
Olen edelleen sitä mieltä, että jos auttaja ei tule toimeen kokemiensa asioiden kanssa, hän on "alalle sopimaton". Jos koetut asiat jäävät päälle ja niitä joudutaan vaimentamaan helvetillisellä ryyppämisellä, tulee se ilmi jonkun ajan kuluttua fyysisissä testeissä. Tämän päivän testauksista eivät puliukot pääse läpi. En tiedä kuinka hyvin ammattipiireissä huomioidaan työkaverin pudonnut toimintakyky, mutta vapaaehtoispuolella semmoinen ainakin huomataan. Ollaanhan sitä yleensä muutenkin tekemisissä, kuin paloasemalla. Toisaalta, mitä järkeä ihmisen on tehdä sellaista työtä, mistä hänelle tulee järjetön stressi? Ei voi olla ainakaan "kutsumusammatti" sellaiselle, joka ei pysty asioita käsittelemään. Olisi ihan mielenkiintoista kuulla jonkun Konginkankaan auttajan mielipiteitä tästä asiasta. Sellaista kukaan muu meistä ei ole tai tuskin tulee kokemaan.
#5
-
- Jäsen
-
- 285 viestiä
Vanhempi Jäsen
- Gender:Male
- Location:Raisio
-
Pelastustoimialue:
Varsinais-Suomi
Lisätty 09 helmikuu 2006 - 12:57
LAINAUS(rollikka @ 09.02.2006 - 11.30) <{POST_SNAPBACK}>
Sellaista kukaan muu meistä ei ole tai tuskin tulee kokemaan.
Ei edes Estonian pelastukseen osallistuneet...
Jos yksinäiset puut yleensä kasvavat, ne kasvavat vahvoiksi.
Winston Churchill
Winston Churchill
#6
-
- Jäsen
-
- 693 viestiä
Vanhempi Jäsen
- Gender:Male
-
Pelastustoimialue:
Siviili
#7
-
- Jäsen
-
- 467 viestiä
Vanhempi Jäsen
- Gender:Male
-
Pelastustoimialue:
Oulu-Koillismaa
Lisätty 09 helmikuu 2006 - 14:51
juu no eipä ole uponnut toista estooniaa eikä ollut toista samanlaista kerrostalopaloa kuin esim. lahdessa eikä samanlaista bussiturmaa kuin konginkankaalla....
kaikki keikan on erinlaisia ja niihin liittyy sitten omat paineet ja jännitykset.
itsekkin muistan monta keikkaa jotka ei unohdu omasta mielestä.
Tietyt asiat pitää vaan purkaa kunnolla ja oikealla porukalla ja siitä sitten jatketaan eteenpäin joskus nopeemmin kuin joskus.
toivottavasti päällystötaso olisi aina ajantasalla milloin pitää pistää miehet purkamaan se tilanne ja saamaan päät taas reilaan ettei tule ylimääräisiä ongelmia keikoista, koska vittuimaisinta se on kantaa piipparia silloin kun ei edes haluta lähtä keikalle tai pelkää että jos se taas soi.
kaikki keikan on erinlaisia ja niihin liittyy sitten omat paineet ja jännitykset.
itsekkin muistan monta keikkaa jotka ei unohdu omasta mielestä.
Tietyt asiat pitää vaan purkaa kunnolla ja oikealla porukalla ja siitä sitten jatketaan eteenpäin joskus nopeemmin kuin joskus.
toivottavasti päällystötaso olisi aina ajantasalla milloin pitää pistää miehet purkamaan se tilanne ja saamaan päät taas reilaan ettei tule ylimääräisiä ongelmia keikoista, koska vittuimaisinta se on kantaa piipparia silloin kun ei edes haluta lähtä keikalle tai pelkää että jos se taas soi.
Alan miehille ei vittuilla...
#8
-
- Jäsen
-
- 8 viestiä
Nuorempi jäsen
- Location:Kanta-Häme
-
Pelastustoimialue:
Siviili
Lisätty 09 helmikuu 2006 - 18:59
LAINAUS(paula2 @ 07.02.2006 - 21.28) <{POST_SNAPBACK}>
Paula on joskus itsekin(nuorempana) miettinyt Pelastusopistoon menoa,fyysisesti ehkä pärjäis, mutta ehkä sit kuitenkaan henkistä kanttia ei löytyis niin paljoa...? Miten palomies pystyy jättämään kaikki näkemänsä/kokemansa ikävyydet työpaikalle,vai seuraavatko ne ajatuksissa kotiin?
Kiitos mielipiteistä!Kyllähän se niin on, ettei kaikki kyseisellä alalla pärjäiskään,työ vaatii aika paljon stressinsietokykyä ja kovahermoisuutta.Kyllä mä teille palomiehille hattua nostan,arvokasta työtä teette!
#9 **Guest**
-
- Vierailija
Lisätty 18 maaliskuu 2006 - 00:49
Ite 10 vuotta työtä tehneenä ni ei paljo kannata stressata näissä hommissa. Pitää muistaa et ei me ammattilaisetkaan mitään jumalia olla. Jos ei lähe syän käyntiin tai muuten on havujen tuoksua ni voi voi. yks töitä ja kolme vapaata mitäs sitten?
#10
-
- Jäsen
-
- 467 viestiä
Vanhempi Jäsen
- Gender:Male
-
Pelastustoimialue:
Oulu-Koillismaa
#11 **Vierailija**
-
- Vierailija
Lisätty 28 marraskuu 2006 - 15:18
Väitänpä kyllä, että se ei kerro mitään ammattimaisuudesta jaksaako. Joku tossa kirjoitti 10v tehneenä. Pahoittelen, mutta 10v ei ole vielä kovin paljon. Väitän että ne alkaa pikkuhiljaa, siinä 20v jälkeen hiipiin sinne mieleen ne jutut. Se ei todellakaan oo mikään salaisuus, että tällä alalla läträtään viinalla, ja suhteellisen, no ainakin liian paljon.... Palomiesten, kuten ensihoitajien työ on henkisesti rankaa, sängystä keskellä yötä kesken parhampien unien vääntäytyminen minuutissa liikkeelle ei ole varmasti herkku. Mulle jo aamuherätykset on tarpeeks vaikeita:D Olen Rollikan kanssa aivan eri linjoilla tässä. Väitän, että hyvin moni asia tulee mieleen sitten myöhemmällä iällä, samaan aikaan kun tulee terveydestä huoli. Onkohan se tarkoiteuksen mukasta, että "jää kiinni" ryyppäämisestä jossain testissä? Alkoholismi on kuitenkin sairaus, joka vielä melko useasti johtuu jotain toisesta sairaudesta, tai johtuuko se toinen sairaus siitä alkoholismista, kuten masennus, mene ja tiedä. En ole psykiatri. Ei se ole mikään ratkaisu, että potkut töistä, saikulle vaan ja tarvittavaan hoitoon. Se on vakava yhteiskunnallinen ongelma, siihen pitää puuttua. Mielestäni potkujen antaminen tossa tilenteessa olis vastuutonta. Varhaiseläkkeelle edes.
#12
-
- Jäsen
-
- 693 viestiä
Vanhempi Jäsen
- Gender:Male
-
Pelastustoimialue:
Siviili
Lisätty 01 joulukuu 2006 - 16:23
Vai olet "vierailija" sitä mieltä, että uraa pitää jatkaa, vaikka työkykyä ei ole. Minä en ole esittänyt ratkaisuksi potkujen antamista. Mutta kai lähes jokainen ymmärtää, ettei ole mitään järkeä tehdä sellaista työtä, joka aiheuttaa sietämättömän elämän. Tämä koskee myös muita ammatteja.
#13 **Vierailija**
-
- Vierailija
Lisätty 03 joulukuu 2006 - 20:38
En välttämättä ole sitä mieltä, kuten sanoin, en ole psykiatri saati työterveyslääkäri. Mielestäni pitkä sairasloma ja kuntoutus olisivat ne mitä ensin pitää yrittää. Jos ei mikään muu, niin sitten kunniallisesti sairaseläkkeelle. Tunnetko Rollikka kovinkin monta yli 55v joka on aktiivisesti mukana. Siis laitoksella ja nimenomaan höökin takapenkillä tai lanssissa(ja nyt ei puhuta mistään mummokuskeista). Ei ole todellakaan siinä mitään järkeä että tekee työtä joka on sietämätöntä, mutta mitäs sitten, kun se työ muuttuu sietämättömäks 20v työnteon jälkeen? Se on aika vaikee uudelleen kouluttautuu mihinkään ja tuskin on hirveesti kysyntää kaverille joka on syntynyt 50-luvulla jossain perähikiässä, käyny kansa- ja oppikoulun lisäks intin ja opiskellu lääkintävaksiks ja suorittanu hoitotason tentin. Rupee sitten siinä 50v synttärien tietämillä ettimään uutta työpaikkaa jossei enää lanssihommat maita/aiheuttaa sen sietämättömän elämän. Itsekkin tunnnen muutamia, ketkä ovat työnsä jättäneet juuri sen vuoksi, että se aiheuttaa sietämättömän elämän sitten myöhemmin. Osa siirtyy varhaiseläkkeelle, osa rättivarastoon. Esim. lanssissa aina toiminut jannu ei vaan voi ruveta esim. höökin kuskiks. Ellei sitten oo paloalan tutkintoa. Mutta esim niitä rättivääpelin vakansseja ei kaikille riitä jakoon. Tosin turhahan se on tätä missään foorumilla pohtia, pitäis sen pohdinnan tapahtua jossain pikkasen enempi päättävissä elimissä...
#14
-
- Jäsen
-
- 693 viestiä
Vanhempi Jäsen
- Gender:Male
-
Pelastustoimialue:
Siviili
Lisätty 04 joulukuu 2006 - 21:25
Minun alkuperäinen mielipiteeni koski, miten tulee töissä jaksamaan, jollei pysty käsittelemään kokemiaan rankkoja asioita. En ottanut ikäkysymykseen niinkään kantaa. Mutta, jos on pystynyt olemaan jo 20 vuotta töissä pelastusalalla, todennäköisesti pystyy ne asiat käsittelemään. Ainakin jotenkuten. Palomiehen eläkkeelle pääsystä 55-vuotiaana tai viimeistään 60-vuotiaana olen yhtä mieltä. Auttaisihan se 5-vuottakin jo jotain. Mutta siinä "vierailija" on oikeassa, että täällä foorumeilla sitä eläkeikää ei alas saada.
#15
-
- Jäsen
-
- 208 viestiä
Vanhempi Jäsen
-
Pelastustoimialue:
Ei vielä valittu
Lisätty 04 joulukuu 2006 - 23:52
Minä luulen että "kadun tallaajalla", sekä myöskin VPK:laisella VS. 20 vuotta alalla olleella on eri käsitys siitä, mitkä ovat niitä RANKKOJA ASIOITA työelämässä mitkä on vaikea jättää taakseen. Äkkiseltään voisi kuvitella että pahasti ruhjoutuneen ihmisen näkeminen on rankkaa. Alkoholisoituneiden ihmisten ongelmat ja muut kurjuudet ovat myös ikäviä asioita joita kohtaa sakussa...
En vähättele mitenkään jonkun erityisen traumaattisen onnettomuuden (monta uhria, lapsia..) vaikutusta mutta luulisin että eniten työssä jaksamiseen vaikuttaa ihan "tavalliset" asiat kuten missä tahansa työssä: Onko työporukassa hyvä henki, onko työpaikalla mahdollisuus kehittää itseään, onko turhauttavaa ajaa perustason kyytiä jossa 5% potilaista tarvitsee oikeasti akuutteja hoitotoimia ja loput on juoppoja ja muista mummoista ei tiedä mikä niitä oikein vaivaa, kokeeko pelkoa ettei osaa hoitaa potilasta kun ei ole ollut pitkään aikaan lanssissa, onko turhauttavaa huomata miten kyynisesti on alkanut suhtautua juoppoihin tai itsetuhoisiin lääkkeiden ottajiin, onko turhauttavaa kun ei ole tarpeeksi harjoittelua ja sitten harvoin kun on, ei jaksaisi millään..., tuntuuko turhauttavalta kun tekee kuudennensadan auton virrattomaksi ja heittää absolit öljylätäkköön?
Joku voisi todeta että itsepähän urasi olet valinnut mutta nämä ovat vain ajatuksia. Huom, itsellä lähempänä tuo 2 vuotta uraa takana kuin 20 vuotta.
En vähättele mitenkään jonkun erityisen traumaattisen onnettomuuden (monta uhria, lapsia..) vaikutusta mutta luulisin että eniten työssä jaksamiseen vaikuttaa ihan "tavalliset" asiat kuten missä tahansa työssä: Onko työporukassa hyvä henki, onko työpaikalla mahdollisuus kehittää itseään, onko turhauttavaa ajaa perustason kyytiä jossa 5% potilaista tarvitsee oikeasti akuutteja hoitotoimia ja loput on juoppoja ja muista mummoista ei tiedä mikä niitä oikein vaivaa, kokeeko pelkoa ettei osaa hoitaa potilasta kun ei ole ollut pitkään aikaan lanssissa, onko turhauttavaa huomata miten kyynisesti on alkanut suhtautua juoppoihin tai itsetuhoisiin lääkkeiden ottajiin, onko turhauttavaa kun ei ole tarpeeksi harjoittelua ja sitten harvoin kun on, ei jaksaisi millään..., tuntuuko turhauttavalta kun tekee kuudennensadan auton virrattomaksi ja heittää absolit öljylätäkköön?
Joku voisi todeta että itsepähän urasi olet valinnut mutta nämä ovat vain ajatuksia. Huom, itsellä lähempänä tuo 2 vuotta uraa takana kuin 20 vuotta.
Vastaa tähän aiheeseen
1 Käyttäjä(ä) lukee tätä aihetta
0 jäsentä, 1 vierailijaa, 0 anonyymiä käyttäjää
