Lisätty 05 huhtikuu 2005 - 23:52
On se mielestäni ihan hyvä, että lihaskuntoa ja toimintakykyä testataan säännöllisesti Suomen paloasemilla. Kyllä sitä hyvää kuntoa tarvitaan aina silloin tällöin näissä palokunnan hommissa, eikä siitä siviilipuolellekkaan ainakaan haittaa ole. Jos ei mitään testejä olisi, niin yleis- ja lihaskuntoa parantavat liikuntaharrastukset saattaisivat jäädä pikkaisen taka-alalle palomiehillä & palokuntalaisilla. Siitä seuraisi vain porukan läskistymistä ja pöhöttymistä.
Testaustavoista voi kyllä aina keskustella ja pitääkin keskustella. Itselläni on nyt taas onnellisesti vuodeksi eteenpäin lihaskuntotestit ja oulunmallin testit suoritettuna (tein tänään) ja nyt ne testaustavat tuntuvat ihan hyviltä. Jos jompikumpi testi ei olisi mennyt läpi, niin haluaisin ehdottomasti muuttaa nykyisiä testejä. Niin toimii ihmismieli...
Tähän voisikin samalla laittaa ehdotuksia uusista testaustavoista:
Nykyisenkaltainen lihaskuntotestit ovat ok, lähes kaikki pystyvät näitä harjoittelemaan jollakin punttisalilla.
Nykyisenkaltainen toimintakykytestikin (Oulun malli) on ihan ok.
Mielestäni sitä voisi parantaa siten, että jättäisi sen sykemittarin kokonaan pois ja tulos arvioitaisiin ko. radan suorittamisnopeuden perusteella. Nykyisin siinä testissä tuntuu jäävän luppoaikaa suurimmalle osalle testattavista. Radan maksimisuoritusaika olisi esim 12 min. Harmittaa tehdä se testi uusiksi, jos sykemittari temppuilee, eikä näytä sykettä. Kaulalta tai ranteesta sykkeen mittaaminen vie kuitenkin oman aikansa testistä, jos näin käy (pari kertaa on käynyt). Muutenkin se pelkkä sykkeen perusteella toimintakyvyn arviointi on vähän kyseenalainen. Joskus on käynyt niinkin, että testattavalla on sykkeet tosi alhaisella ja hyvällä tasolla testin aikana, mutta testattava joutuu kuitenkin repimään maskin testin puolivälissä pois, kun ei saa muuten riittävästi ilmaa. Joillakin taas saattaa käydä pumppu kovemmilla kierroksilla, mutta ei juurikaan hengästy, eikä testi rasita sen pahemmin. Ihme juttu, ehkä joku lääkäri osaa tämän ilmiön selittää. Minä en näistä asioista tiedä sen kummempaa, ei ole kuin kokemusperäistä tietoa.
Toimintakykytestin suunnittelijoitten tehtävä ei ole helppo. Pitäisi keksiä sellainen testaustapa, millä saisi selville onko testattava riittävän hyväkuntoinen savusukeltajaksi ja löytyykö Suomesta enää riittävästi savusukelluskelpoisia, jos testistä tulee liian rankka. Tai onko testi jopa vaarallista suorittaa rasittavuutensa vuoksi osalle testattavista henkilöistä. Tosiasiahan on, että suuri osa savusukellustehtävistä ei vaadi mitään äärimmäistä voimainponnistusta ja viimeistenkin voimanrippeitten hyväksikäyttöä. Jos jollakin jokainen savusukelluskerta on ollut se äärimmäinen voimanponnistus, niin on joko tosi huonokuntoinen, tai hommassa ei ole ollut minkäänlaista järkeä tai harkintakykyä mukana. Itse olen siellä savun seassa huomannut, että siellä saa toimia omaan rauhalliseen tahtiinsa ja jopa levähtääkkin välillä, jos ei parina ole joku yli-innokas kouho. Toki sellainenkin tehtävä saattaa tulla tiuhempaan tahtiiin savusukeltavilla muutaman kerran vuodessa vastaan, missä joutuu antamaan ihan kaikkensa, vaikka olisi todella kovassa kunnossa.
Se siitä.
0
Vastaa tähän aiheeseen
Lääkärintarkastuksiin ei olla päästy (niitä ei ole ennen ALPEakaan tehty vuosiin, joten nyt olisi syytä). Lisäksi ongelma on se että valvoa saa vain vakkarit ja vain tietyillä asemilla. Matkaa kyseiselle asemalle on n. 20 km. Tee siinä sitten testi, aja kahteen kertaan tuo matka ja huolla laitteet. Moniko ehtii tehdä testin yhden harjoitusillan aikana? Ei kovin moni... Lisäksi konttissa ei olla reiluun vuoteen oltu, mutta siihen on tulossa kuulemma muutos (pyrkimys on, että vpk:lainen konttokouluttaja saisi kouluttaa oman palokuntansa jäseniä tjsp).
